iltaa. Vai onko nyt jo yö??? 900 kilometriä, pitkää sellaista, takana... Kakkua, karkkia, ystäviä ja uuden sukulaisen ristiäiset. siinä mun viikonloppu lyhkäsesti. Paljon ristiriitaisia tunteita. Onnea toisten puolesta, surua omasta elämästä. Surua siitä mitä meille on käynyt, ja mitä tuleman pitää.. Valtavaa onnea toisten iloisista uutisista. Sitä tunteiden vuoristorataa mennään... Ehkä tää joskus helpottaa.
Kuulin radiosta automatkalla ihanan biisin. Samuli Edelmanin " Ei mitään hätää" uppoaa tällä hetkellä. Sanat osuu vaan niin oikeaan. Kuunnelkaapa!! (sori nää jatkuvat musapostaukset..)
Huomenna laitan kuvia ristiäisistä. Oli nimittäin niin hienot tarjoilut (visuaalisesti ja ihan makunautinnollisestikkin) että niistä on pakko laittaa tänne kuvia!! Onnea vielä pikku L:lle hienosta nimestä!! Niistä kengistä teen myös postauksen, kunhan saan tän yh-arjen taas pyörimään raiteillaan,
Nyt treffeille nukkumatin kanssa!!
lattenainen
Ps. nimmari hukkui matkan varrella jonnekkin, mutta ei anneta sen haitata menoa...
Ps2: palaan kommentteihin, kiitos niistä, ens viikolla kun oon skarpimpana
Tuo biisi on ihana! Mä kun kuuntelen miltei aina Iskelmäradiota, niin tuo on hyvinkin tuttu biisi. Nuo ristiriitaiset tunteet, ne on itsellenikin hyvin tuttuja muutamien vuosien takaa. JOskus oli vaikeaa iloita toisten onnesta, kun itse rypi pohjamudissa. Sinä olet onnekas, koska sulla on kyky iloita muiden puolesta. Eräs ystäväperheemme katkaisi meidän perheeseen välit, kun meidän onnemme kääntyi ja heidän ei. Halauksia sinne!
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan kenkäpostausta :)
Terhi: kiitos!! Kun rypee omassa surussa täytyy silti muistaa nauttia toisten onnesta.Vaikka se oliskin joskus vaikeeta. Muuten voi käydä niin että on pian aika yksinäinen tyyppi...Ja eihän muiden onni itseltään ole pois!!
VastaaPoistakenkäpostausta tulossa heti huomenna!!