Sateista lauantaita!
Ajattelin tarttua nyt niin "hot aiheeseen", eli naisiin ja itsetuntokomplekseihin. Joo. Viimeksi tänä aamuna luin ihmeissäni me naiset lehden nettisivuilta juttua, jossa toimittajat olivat nakupelleinä. Eikä siinä mitään. Yks juttu mua vaan ihmetyttää. Mikä helvattu meitä naisia vaivaa, kun ollaan niin saamarin täynnä kaikki itsetuntokomplekseja? Ei voida esiintyä valokuvisa kun näytetään läskeiltä, ei voida pitää hihatonta kun allit näkyy, perse näyttää huonolle jne jne?
Kaikkihan lähti (siis koko kohu) (täällä Suomessa) siitä mami-gogon postauksesta. Sen seurauksena tavalliset naiset heittivät kuteet pois ja masuja kehiin. Ihan kiva idea. Mutta en ymmärrä, mitä hienoa on esitellä kulahtanutta ja löllöä mahaa (ei nyt millään pahalla). Kaikki kai me tiedetään (ja jos tieto tuli yllärinä käy vaikka yleisessä uimahallissa), että raskaus muuttaa kroppaa ja jos haluat sixpäkin sen eteen pitää tehdä töitä. Ja ihan sama juttu vaikket olis koskaan ollut raskaana. Maan vetovoima tekee temput, jos et treenaa ja kovaa. Jos syöt mitä sattuu, näkyy se kropassa. Minkä ihmeen takia tästä tehdään niin jäätävän iso numero? Onko meillä tosiaan niin paska itsetunto, että tarvitaan tuikituntemattomien komppaus siihen, että on ok vaikkei olis timmissä kunnossa? Joka toisella tyypillä tuntui olevan jonkun sortin kompleksi oman kroppansa kanssa. Ei kehdata kulkea shortseissa kun on sellaset ja tällaset koivet. Aikuisten oikeesti??????? Mitä ihmettä me välitetään niin kauheasti mitä muut ajattelee? Jos itse viihdyt shortseissa niin anna mennä vaan.
Joo, ja itse en ole Pekkaa parempi. Kyllä mullakin on komplekseja. Mutta en mä halua hakea hyväksyntää muilta. Mä tiedän omat kipukohtani, ja jos joku asia häiritsee mua teen asialle jotain. Eiköhän kaikki lähde ennen kaikkea itsestä? Kun on sinut itsensä kanssa millään muulla ei oo väliä. Mua oikeesti ärsyttää jo kaikki "syön suklaapalan, teen syntiä" tyyliset lausahdukset. Että tänä iltana välitän paskat kiloklubin palluroista, syön karkkia jos haluan. Enkä tunne tippaakaan syntiä. Ja huomenna uus päivä. Mä päätin just nyt päästä eroon mun komplekseista ja olla hyvä roolimalli mun pojalle.
Mä haastankin nyt kaikki lukijat kertomaan sen asian josta olet ylpeä itsestäsi!
Ja mistäkö mä oon? Mun sinisistä silmistä, kauniista hymystä ja sopivan kokoisesta ahterista.
Ps. ja mun pointti oli siis se, että voitasko lopettaa nää kauheat itsesyytökset ja kompleksit mitä tulee ulkonäköön (ja syömisiin). Jos miehetkin pärjää ilman niitä, eiköhän mekin? Vai montako miestä tiedät, jotka jättää pukematta uikkarit päälle läskien takia? Mä en tiedä yhtään.
Ajattelin tarttua nyt niin "hot aiheeseen", eli naisiin ja itsetuntokomplekseihin. Joo. Viimeksi tänä aamuna luin ihmeissäni me naiset lehden nettisivuilta juttua, jossa toimittajat olivat nakupelleinä. Eikä siinä mitään. Yks juttu mua vaan ihmetyttää. Mikä helvattu meitä naisia vaivaa, kun ollaan niin saamarin täynnä kaikki itsetuntokomplekseja? Ei voida esiintyä valokuvisa kun näytetään läskeiltä, ei voida pitää hihatonta kun allit näkyy, perse näyttää huonolle jne jne?
Kaikkihan lähti (siis koko kohu) (täällä Suomessa) siitä mami-gogon postauksesta. Sen seurauksena tavalliset naiset heittivät kuteet pois ja masuja kehiin. Ihan kiva idea. Mutta en ymmärrä, mitä hienoa on esitellä kulahtanutta ja löllöä mahaa (ei nyt millään pahalla). Kaikki kai me tiedetään (ja jos tieto tuli yllärinä käy vaikka yleisessä uimahallissa), että raskaus muuttaa kroppaa ja jos haluat sixpäkin sen eteen pitää tehdä töitä. Ja ihan sama juttu vaikket olis koskaan ollut raskaana. Maan vetovoima tekee temput, jos et treenaa ja kovaa. Jos syöt mitä sattuu, näkyy se kropassa. Minkä ihmeen takia tästä tehdään niin jäätävän iso numero? Onko meillä tosiaan niin paska itsetunto, että tarvitaan tuikituntemattomien komppaus siihen, että on ok vaikkei olis timmissä kunnossa? Joka toisella tyypillä tuntui olevan jonkun sortin kompleksi oman kroppansa kanssa. Ei kehdata kulkea shortseissa kun on sellaset ja tällaset koivet. Aikuisten oikeesti??????? Mitä ihmettä me välitetään niin kauheasti mitä muut ajattelee? Jos itse viihdyt shortseissa niin anna mennä vaan.
Joo, ja itse en ole Pekkaa parempi. Kyllä mullakin on komplekseja. Mutta en mä halua hakea hyväksyntää muilta. Mä tiedän omat kipukohtani, ja jos joku asia häiritsee mua teen asialle jotain. Eiköhän kaikki lähde ennen kaikkea itsestä? Kun on sinut itsensä kanssa millään muulla ei oo väliä. Mua oikeesti ärsyttää jo kaikki "syön suklaapalan, teen syntiä" tyyliset lausahdukset. Että tänä iltana välitän paskat kiloklubin palluroista, syön karkkia jos haluan. Enkä tunne tippaakaan syntiä. Ja huomenna uus päivä. Mä päätin just nyt päästä eroon mun komplekseista ja olla hyvä roolimalli mun pojalle.
Mä haastankin nyt kaikki lukijat kertomaan sen asian josta olet ylpeä itsestäsi!
Ja mistäkö mä oon? Mun sinisistä silmistä, kauniista hymystä ja sopivan kokoisesta ahterista.
Ps. ja mun pointti oli siis se, että voitasko lopettaa nää kauheat itsesyytökset ja kompleksit mitä tulee ulkonäköön (ja syömisiin). Jos miehetkin pärjää ilman niitä, eiköhän mekin? Vai montako miestä tiedät, jotka jättää pukematta uikkarit päälle läskien takia? Mä en tiedä yhtään.
Ihan komppaan sua tässä. Mä olin ja olen ihan super hämmästynyt tosta mammojen masun ja kropan esittelystä Ihan jo senkin takia että joo, maha löystyy ja raskausarpiakin saattaa tulla jne ja se on normaalia. Tottakai se raskaus muutaa kroppaa mutta se että sulla on lapsia ei tee ylipainosta terveellisempää. Musta tolla haetaan ( jotkut siis hakee ) jotain ihme hyväksyntää sille että ollaan ylipainoisia. Kaikki saavat mun puolesta olla minkälaisia ovat eikä se vaikuta mun suhtautumiseen ihmistä kohtaa mitenkään mutta en mä silti voi sanoa että lihavuus on musta ok. Se ei ole, se on vaarallista Noi muut raskaudesta tulleet muutokset onkin sitten sellaisia että kyllä niiden kanssa pitäisi saada olla ylpeästi esillä jos niin haluaa ja sinänsä ihan kiva kamppanja siis!
VastaaPoistaNoh tää nyt meni ehkä vähän ohi aiheen mutta siis joo. Mullakin on ne mun "huonot" kohdat. Mutta ne asiat mihin voin vaikuttaa itse esim liikkumalla ja syömällä oikein niin pyrin niin tekemään. Muu on sitte mua ja aika hyvin jo tässä iässä alkaa itsestään pitämään. Niistä "huonoistakin" jutuista kuten vaikka että mä oon liian lyhyt :D kukas sen määrittelee ja mun selkä on liian pitkä ja mitä kaikkea sitä nuorempana keksikään.
Ihana että sä olet päättänyt lupua näistä tyhmistä ajahtuksista, sun poika saa hienon roolimallin :)
Kiva kuulla, että joku muukin on samoilla linjoilla. Olen kyllä ihmetellyt tätä "raskausläskien ihannointia". Eihän se raskaus tee ihmisestä ylipainoista, vaan ne elämäntavat. Tiedän tosi monta synnyttänyttä naista jotka on ihan normipainoisia, itseni mukaanlukien. Enkä ymmärrä tätä vinkunaa näistä ulkonäköpaineista. mutta joo, jokainen tavallaan ja drn kokoisena kun haluaa olla. Pääasia on kai, että viihtyy kehossaan.
PoistaJa mulla on kanssa ollut toi kompleksi tästä lyhyydestä. Onpa pari ammattiakin karsiutunut sen vuoksi. Mutta ei se mitään. Eipä tarvii tuskastella liian lyhyiden lahkeiden parissa, kun aina on lyhennysvaraa vaatteissa :D
Ja tuo komplekseista luopuminen ei ehkä oo kovin helppoa, mutta jos ei yritä, ei voi onnistua!
Niin ja unohtui. Mä pidän mun olkapäistä, ranteista ja käsistä yleensä sekä mun rinnoista jotka eivät ole liian isot eikä liian pienet. Ja on mun jalatkin ihan kivat :D
VastaaPoistaSä oot selvästi tyytyväinen ittees!!! Hyvä SINÄ!
PoistaTaa oli niin hyva postaus! Ma oon niin taynna kaikenmaailman "talta ma naytan alusvaatteissa ja se on musta ok" juttuja. Onhan se hyva jos ihminen on sinut itsensa kanssa oli kroppa millanen tahansa mutta niinku Milmaki tossa mainitsi niin ei se tee ylipainosta ja huonoista elamantavoista yhtaan sen parempaa. Ja just ei ees silla tekosyylla etta koska ma oon aiti...Aiheesta voisin jauhaa loputtomiin mutta olkoon tama tassa :)
VastaaPoistaIhanaa ettet ole bloggaamista lopettanut!
Kiitos komppaamisesta ja kommentista! Raskaus tai äitiys ei tosiaankaan tee kenestäkään läskiä!
PoistaKiva että tykkäät käydä lukemassa mun blogia!