diagnoosi: vakava vauvakuume

Hei hou!

Samaan aikaan kun naapurissa hehkutellaan vauvauutisilla (kolminkertainen eläköönhuuto!!), herään taas samoihin ajatuksiin. Pitäiskö sittenkin yrittää sitä lasta. Joka ikinen kerta kun tulee vauvauutisia (ja niitä tulee joka tuutista) mietin näitä. En pääse ajatuksia pakoon. Edes pari kulunutta vuotta ei ole haudannut sitä tunnetta että jokin uupuu. Tiedättekö. Mietin aika usein "ei enää ikinä näitä kehitysvaiheita", "ei ikinä lasten vilinää tässä talossa". Ja ne ajatukset saa mut surulliseksi. Kaipaan niin kovin sitä jotain. Lasta. Omaa toista lasta. Sisarusta pojalle.


kuva täältä


Arvatkaa mikä on suurin este koko hommalle?Pelko. Pelko siitä että me taas epäonnistutaan. Mielessä on vieläkin kirkkaana se epätoivon tunne kun testi näytti negaa. En tiedä jaksanko sitä enää. Toisaalta. Kolmas kerta toden sanoo. Sitten ei tarvitse miettiä.

Ja joo. It takes two to tango. Että en mä näitä yksin pohdi.



Astetta syvällisempää lattenaista tänään kehissä. Ehkä huomenna jotain muuta.

Nyt syvällisistä ajatuksista kohti julkkis bb:tä. Sopivaa hömppää tähän päivään.
post signature

Kommentit

  1. En tiiä mitä sanoisin. Tahtoisin sanoa, että rohkeasti tulta päin vaan. Mutta tiedän ettei se ole niin helppoa. Se epäonnistuminen sattuu niin paljon.

    Mutta toisaalta toisto voi olla avain onnistumiseen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai tähän ole sitä oikeaa vastausta. Ja sehän on fakta että ei voi onnistua jos ei yritä! kiitos tsempeistä. ne tulee kyllä tarpeeseen.

      Poista
  2. Vuosia sitten jo vanhempi silloinen tyokaveri sanoi mulle: muista S etta lapsia ei tehda, niita saadaan. Itse olivat yrittaneet lasta jo 15 vuotta siina onnistumatta kunnes han oli jo yli 40 kunnes onnisti. Ymmarsin taman vasta kun toista lasta "yritettiin" eika positiivista tulosta vaan nakynyt. Ajattelin kuitenkin etta onhan meilla se yksi sentaan. Ja paatin olla sen enempaa ressaamatta asiasta. Vaikka aina se ei ole helppoa.
    Itse sanoisin etta rohkeasti vaan niita mahdollisia pettymyksiakin kohti.
    Mita ikina paatattekin niin tsemppia teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Jotenkin sitä vaan haluaisi jo tässä vaiheessa suojella itseään pettymyksiltä. Kun niitä on takana jo niin monta. Mutta tosiaalta, mitään ei voi saada jos ei yritä.

      Mä oon yrittänyt hokea itselleni tuota lausahdusta "onhan meillä yksi lapsi, ole tyytyväinen". Mutta kun en voi itselleni mitään. Ehkäpä tunnen näin, koska tiedän että lapsen saaminen meidän kohdalla on vaan tosi haastavaa.Jos lapsia tulisi noin vain ja olisi "vapaus valita" voisin ehkä olla tyytyväinen yhteen. En ehkä osaa selittää mitä tarkoitan.. Vaikeaa selittää.

      Poista
  3. Voi hitsi, vauvakuume on kyllä sellaista ei-niin-helposti-hellittävää sorttia... Mä sanoisin että aina pitää yrittää, koska jos ei pelaa, niin ei voi koskaan voittaa. Karu totuus, mutta noinhan se elämässä menee. Suurimmat riskit on aina niissä asioissa, missä on eniten voitettavaa. :) Vauvaa kutsuisin jo aikamoiseksi palkinnoksi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kirjoittelet!! Ei voi onnistua, jos ei eka yritä. Ja kyllä, loppu tulos todellakin ratkaisee :D Ja palkitsee. Katsotaa mihin päädytään.

      Poista
  4. Meillä ihan lähipiirissä on kokemus siitä, että ensimmäinen lapsi tuli pitkien (siis ihan niiden pisimpien) hoitojen myötä ja toinen sitten ihan ilman hoitoja. Ja nyt tulossa on kolmas pikkuinen, ilman hoitoja myös. Toki monta pettymystä on mahtunut matkan varrelle, mutta lopputulos on kuitenkin onneksi aina palkinnut. Oikein paljon tsemppiä ja kaiken maailman vauvasäteitä sun muita täältä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      sääli että meillä nuo hoidot on pakolliset. Eli mitään ihmeitä ei tähän talouteen ole odotettavissa :(

      Poista
  5. Hurjasti toivotan sulle tsemppiä näiden ajatusten kanssa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti