pupukriisi

Ja otsikko ei ole mikään vitsi. Meidän perheessä koettiin tänä iltana iso kriisi. Ja mitäpä tapahtui?

Poikani, vielä pieni, sai parin kuukauden ikäisenä lahjaksi ainu ensipupun, joka ristittiin velikaniksi. Kanista on tullut pojalle hyvin, hyvin rakas. Ilman sitä ei mennä nukkumaan eikä tarhaan. Jos kani on "mennyt" piiloon, poika osaa huudella sitä.

Tänään mieheni haki pojan tarhasta ja teki virheen. Nimittäin unohti kanin tarhaan. Paha virhe. Mitäs siitä seurasi. Illalla, kun yritin laittaa pojan nukkumaan, alkoi mahdoton kanin kutsunta. Poika etsi, huuteli ja etsi kania. Ja turhaan. Arvatkaa minkälainen parku siitä pääsi. Poika ei rauhoittunut ei millään!! Onneksi mieheni ehti juuri ennen sulkemisaikaa päiväkotiin ja sai haettua pojan rakkaimman esineen kotiin. Kun poika sai kanin viereensä, kaikki oli taas hyvin.

Ja tämä tarina on tosi. Meinasi äidillekkin tulla itku, kun seurasin vierestä pienen pojan pahaamieltä. Ei näin aikuisena pysty oikein ymmärtämään miten joku voi olla toiselle tosi, tosi tärkeä.

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

kuva lainattu ainu.fi sivuilta

Hyvää yötä!