Heipparallaa.
Se on taas viikonloppu jo melkein hurahtanut kokonaan. Mihin tää aika oikein menee??? Tää viikonloppu on ollut oikein kiva, tähän mennessä. Se mitä loppu päivä tuo tullessaan on tietty vielä arvoitus. Parasta aikaa arvon, lähtisinkö salille vai en.. Toisaalta sohvan pohja houkuttaisi, toisaalta taas sali. Hmph.
edit: en jaksanut lähteä salille. koti-ilta + sauna miehen ja pojan kanssa voitti... No, päivä se on huomennakin. Tein muuten yhden nettiostoksen. Saas nähdä onko hyvä vai tuliko huti...
Tänä viikonloppuna olen saanut maistaa äitiyden parasta puolta, kuin myös sitä paskinta. Elämäähän tää vaan on, mutta joskus ketuttaa tuo armas jälkikasvu.. Ei ollut yks tai kaks ihmistä todistamassa eilen pientä riehumis ja uhmakohtausta (lapsen siis) paikallisessa automarketissa. Kyllä tuli kuulkaas tuskan hiki tällä äidillä. Ja terveiset sille, kuka keksii sijoittaa ne lasten leikkipaikat siihen näkyvälle paikalle, että huono idea. Hyvin huono idea. Mikään ei oo ärsyttävämpää ku yrittää raahata uhmakasta lasta pois leikkipaikalta.. Ja EI sanaa, ei tietenkään totella. Huah..
Mutta ne hyvät jutut?? Käytiin pojan kanssa uimassa. Ja vitsit että oli ihana nähdä kuinka innoissaan toinen vedessä pulikoimisesta oli. Oi sitä onnea <3 Ja oli muillakin uimareilla hauskaa.. Alla ote meidän pukuhuonekeskustelusta:
poika: äiti, miks tolla tädillä on näppylöitä (osoittaa vieressä pukeutuvaa naista)???
minä: ei sillä varmaan mitään näppylöitä oo (totean pojalle). Naiselta pyydän anteeksi.
poika: onpas sillä näppylöitä.
toinen nainen (ystävällisesti) No voi niitä olla jos tarkasti katsoo. Se on hyvä että on tarkkanäköinen poika....
Hmph. Aika noloa. Muilla oli hauskaa kun pikkumies senkun kyseli.. Totesipa hän kovaan ääneen senkin, mitä äidillä on mutta hänellä ei (arvaatte varmaan.). huah. Koska tää kyselyikä loppuu??? Kohta varmaan kuunnellaan marketin kassalla nolona pojan sepostuksia meidän arjesta....
Asiasta viidenteen. Muutama kadonnut kilo on vaikuttanut itsetuntoon sen verran positiivisesti, että nykyisin uskallan pukea päälle muutakin kuin legginsit ja tunikat. Heh.
nyt blogikierrokselle. Ja mitä sen jälkeen. en oo päättänyt vielä.
Se on taas viikonloppu jo melkein hurahtanut kokonaan. Mihin tää aika oikein menee??? Tää viikonloppu on ollut oikein kiva, tähän mennessä. Se mitä loppu päivä tuo tullessaan on tietty vielä arvoitus. Parasta aikaa arvon, lähtisinkö salille vai en.. Toisaalta sohvan pohja houkuttaisi, toisaalta taas sali. Hmph.
edit: en jaksanut lähteä salille. koti-ilta + sauna miehen ja pojan kanssa voitti... No, päivä se on huomennakin. Tein muuten yhden nettiostoksen. Saas nähdä onko hyvä vai tuliko huti...
Tänä viikonloppuna olen saanut maistaa äitiyden parasta puolta, kuin myös sitä paskinta. Elämäähän tää vaan on, mutta joskus ketuttaa tuo armas jälkikasvu.. Ei ollut yks tai kaks ihmistä todistamassa eilen pientä riehumis ja uhmakohtausta (lapsen siis) paikallisessa automarketissa. Kyllä tuli kuulkaas tuskan hiki tällä äidillä. Ja terveiset sille, kuka keksii sijoittaa ne lasten leikkipaikat siihen näkyvälle paikalle, että huono idea. Hyvin huono idea. Mikään ei oo ärsyttävämpää ku yrittää raahata uhmakasta lasta pois leikkipaikalta.. Ja EI sanaa, ei tietenkään totella. Huah..
Mutta ne hyvät jutut?? Käytiin pojan kanssa uimassa. Ja vitsit että oli ihana nähdä kuinka innoissaan toinen vedessä pulikoimisesta oli. Oi sitä onnea <3 Ja oli muillakin uimareilla hauskaa.. Alla ote meidän pukuhuonekeskustelusta:
poika: äiti, miks tolla tädillä on näppylöitä (osoittaa vieressä pukeutuvaa naista)???
minä: ei sillä varmaan mitään näppylöitä oo (totean pojalle). Naiselta pyydän anteeksi.
poika: onpas sillä näppylöitä.
toinen nainen (ystävällisesti) No voi niitä olla jos tarkasti katsoo. Se on hyvä että on tarkkanäköinen poika....
Hmph. Aika noloa. Muilla oli hauskaa kun pikkumies senkun kyseli.. Totesipa hän kovaan ääneen senkin, mitä äidillä on mutta hänellä ei (arvaatte varmaan.). huah. Koska tää kyselyikä loppuu??? Kohta varmaan kuunnellaan marketin kassalla nolona pojan sepostuksia meidän arjesta....
Asiasta viidenteen. Muutama kadonnut kilo on vaikuttanut itsetuntoon sen verran positiivisesti, että nykyisin uskallan pukea päälle muutakin kuin legginsit ja tunikat. Heh.
nyt blogikierrokselle. Ja mitä sen jälkeen. en oo päättänyt vielä.
Kommentit
Lähetä kommentti