Tiedättekö,
mulla taitaa olla kolmenkympin kriisi. Vähän myöhässä kai vaan. Sillä 32 vuotta pärähti mittariin pari viikkoa sitten. Tässä loman aikana (+ aiemmin keväällä) olen ehtinyt omaa elämääni miettiä ja aika paljon.
Just nyt mietityttää kovasti "mikä musta tulee isona". Olen ollut samassa työpaikassa pian 9 vuotta. Kaipaisin vähän vaihtelua. Mutta kun en tiedä mitä. Voisin ehkä opiskella, mutta en tiedä mitä alaa. Ja jos totta puhutaan, pääsykokeet pelottaa mua hirveästi (ok, nyt te pidätte mua outona). Koska pelkään epäonnistuvani. Voisin myös hakea muita töitä, mutta en oikein tiedä mitä hommia. Myyntialaa olen joskus kokeillut (provikkapalkka ei sovi mulle), samoin hotelli-ja ravintola-alaa (vuorotyö ei oo mun juttu). Mietin joskus fyssarin ammattia, kun tykkään urheilla ja viihdyn ihmisten parissa. Mutta onko sillä alalla töitä? Ja taitaa olla aika vaikeaa päästä opiskelemaan ko alalle. Nämä ammattiasiat on mietityttäneet mua jo tovin. En vaan ole tehnyt asialle mitään kun ajattelin, että toinen lapsi tulee kuitenkin helposti. No ei tullut. Nyt sitten odotellaan sitä sijaislasta. Mutta kun ei ole mitään tietoa koska meille sijoitus tulisi. Ja mä kun oon vähän tämmönen "mulle kaikki heti tyyppi". inhoan elää epätietoisuudessa. Yleensä mulla on aina tarkat suunnitelmat tulevan varalle.
Olen tyytyväinen meidän kotiin, mun perheeseen. Ja eloon noin muuten. Muutama juttu kyllä vähän vaivaa, mutta ei niistä täällä enempää.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Nyt mä lähden rentoutumaan saunaan. Ja yritän myös nauttia viimeisestä lomaviikosta, joka on ens viikolla. Niin se aika vaan kuluu. Tsorppa vaan astetta vakavammat pohdiskelut näin viikonlopun kynnyksellä!
Ihanaa perjantaita!
mulla taitaa olla kolmenkympin kriisi. Vähän myöhässä kai vaan. Sillä 32 vuotta pärähti mittariin pari viikkoa sitten. Tässä loman aikana (+ aiemmin keväällä) olen ehtinyt omaa elämääni miettiä ja aika paljon.
Just nyt mietityttää kovasti "mikä musta tulee isona". Olen ollut samassa työpaikassa pian 9 vuotta. Kaipaisin vähän vaihtelua. Mutta kun en tiedä mitä. Voisin ehkä opiskella, mutta en tiedä mitä alaa. Ja jos totta puhutaan, pääsykokeet pelottaa mua hirveästi (ok, nyt te pidätte mua outona). Koska pelkään epäonnistuvani. Voisin myös hakea muita töitä, mutta en oikein tiedä mitä hommia. Myyntialaa olen joskus kokeillut (provikkapalkka ei sovi mulle), samoin hotelli-ja ravintola-alaa (vuorotyö ei oo mun juttu). Mietin joskus fyssarin ammattia, kun tykkään urheilla ja viihdyn ihmisten parissa. Mutta onko sillä alalla töitä? Ja taitaa olla aika vaikeaa päästä opiskelemaan ko alalle. Nämä ammattiasiat on mietityttäneet mua jo tovin. En vaan ole tehnyt asialle mitään kun ajattelin, että toinen lapsi tulee kuitenkin helposti. No ei tullut. Nyt sitten odotellaan sitä sijaislasta. Mutta kun ei ole mitään tietoa koska meille sijoitus tulisi. Ja mä kun oon vähän tämmönen "mulle kaikki heti tyyppi". inhoan elää epätietoisuudessa. Yleensä mulla on aina tarkat suunnitelmat tulevan varalle.
 |
| kriiseilijä ihanassa raitamekossa ( i love it) |
Olen tyytyväinen meidän kotiin, mun perheeseen. Ja eloon noin muuten. Muutama juttu kyllä vähän vaivaa, mutta ei niistä täällä enempää.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Nyt mä lähden rentoutumaan saunaan. Ja yritän myös nauttia viimeisestä lomaviikosta, joka on ens viikolla. Niin se aika vaan kuluu. Tsorppa vaan astetta vakavammat pohdiskelut näin viikonlopun kynnyksellä!
Ihanaa perjantaita!
Samoja asioita täällä kelaillaan. Olen ollut samassa työssä yli 10 vuotta. Jäädessäni äitiyslomalle päätin miettiä lastenhoidon lomassa mitä haluan isona tehdä. Olin viisi vuotta kotona ja kuukauden päästä palaan takaisin vanhaan työpaikkaani. Tuliko kotona ollessa mietittyä tulevaisuutta työn kannalta? No ei....
VastaaPoistaNo hyvä että muillakin pyörii samat jutut mielessä. jotenkin mä ajattelin silloin ku poika oli vauva että töihin on kauhee kiire takasin. Nyt sitten oon venaillut että saisin taas mahdollisuuden jäädä kotiin.. Ikinä ei taida olla hyvä. Ehkä mun täytyy miettiä vielä mitä mä haluan tulevalta.. Voi kuin olis joku ohjelma, jolla näkis mikä on se just sulle sopiva ala ; D Ja onneks on kuitenkin vaki duuni missä on ihan kiva olla. Että sillai ei oo hätää tän "mikä musta tulee isona" asian kanssa.
PoistaIhan samat jutut on mielessä täälläkin, välillä enemmän välillä vähemmän. Kai se kuuluu jotenkin asiaan :D Kaikista mieluiten en kyllä tekis töitiä ollenkaan tai tekisin mutta mitä haluan milloin haluan :D
VastaaPoistaEhkä meillä on kolmen kympin kriisi molemmilla. Mä mietin, että nyt taitaa olla vaan vähän ylitarjontaa kaikista ammateista. Sillon parikymppisenä ei tiennyt mitä kaikkia ammatteja on, ei tajunnut palkoista mitään yms. Nyt kun on netti ja kaikki sivustot, on eri ammatitkin(ja vaihtoehdot) tulleet eri lailla tutuiks. Ja hyvähän se on välillä miettiä mitä elämältä haluaa ja mitä ei. Täytyy vaan varoa, ettei sorru turhanpäiväseen kateellisuuteen, jossitteluun ja siihen ettei oo mihinkään tyytyväinen.
PoistaMä kyllä ihan mielelläni teen töitä, pelkkä kotona rötväys (ilman töitä siis) ei oo mun juttu. Mutta just nyt jäisin ihan mielelläni kotiin lapsen tai parin kanssa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneks ei oo kiire mihinkään.